tiistai 26. maaliskuuta 2013

Näytelmän osat ja rakentuminen

NÄYTELMÄN RAKENTUMINEN
Draaman osaset (kompositio)ja  rakennetyypit
Näytelmä rakentuu toiminnasta, henkilöiden pyrkimyksistä tavoitteisiinsa.
Pääteksti ja sivuteksti:
Näytelmäteksti koostuu päätekstistä ja sivutekstistä.
-sivuteksti eli parenteesit: tiedot siitä, missä paikassa ja milloin tarina tapahtuu, kuka kulloinkin puhuu, mitä tekee milläkin hetkellä; näyttämö- ja ohjausviitteet (parenteesi)
-pääteksti: vuorosanat, dialogi ja mahdollinen monologi.  Tekstin tehtävä on viedä toimintaa eteenpäin. Repliikki johtaa aina uuteen repliikkiin ja toimintaan. Teksti on tiivistettyä, pelkistettyä, jäntevää. Teksti ilmaisee, mitä on jo tapahtunut, mitä on tapahtumassa tässä ja nyt, mitä odotetaan tapahtuvan tulevaisuudessa, antaa tietoa henkilöistä, miljööstä jne. Perinteisessä näytelmässä repliikit ovat kirjailijan ainut kerrontamuoto. Joku henkilöhahmo tosin voi ottaa kertojan roolin ja näytelmässä voi olla monologejakin, jotka ilmaisevat henkilön sisäistä elämää, salaisia ajatuksia ja tunteita, joita ei yleensä ilmaista ääneen.
-Dialogista on luettava myös se, mikä jää sanomatta; pinnanalainen viesti = alateksti, joka perustuu henkilöiden välisiin jännitteisiin
Näytelmän osaset:
-repliikki
-dialogi, monologi
 -kohtaus (paikanvaihdos, henkilön vaihdos => kohtaus vaihtuu)
 -näytös
 -prologi ja epilogi (jonkun näytelmähenkilön tai erillisen puhujan suoraan vastaanottajalle suunnatut alku- ja loppusanat)
-näyttämöohjeet (parenteesi): tekstissä olevat lavastusta, pukuja, liikkumista, eleitä jne. koskevat ohjeet
DRAMATURGIA
=näytelmän rakenne, muoto, kerrontatavat
Eteneekö näytelmä kronologisesti vai ei? Ajankäsittelytekniikat: aikahypyt, nopeutus, hidastus, toisto jne. Kohtausten pituus ja rytmi. Dialogin paljous ja ominaislaatu. Henkilöiden määrä näytelmässä.
Näytelmän rakennetyypit
-suljettu eli aristoteelinen draama:  vanhin näytelmän rakennemalli lienee Aristoteleen malli  antiikin ajoilta. Hänen mukaansa näytelmällä tuli olla selkeä alku, keskikohta ja loppu. Tällaisella näytelmällä oli suljettu muoto, sillä siinä juoni saatetaan päätökseen ja ristiriidat ratkeavat,  loppuratkaisu on selkeä. Tämäntyyppinen näytelmä on myös jaettavissa eri vaiheisiin.
-avoin draama on sellainen, että sitä ei voida jakaa selkeisiin osiin (ei selkeitä käännekohtia eikä huippukohtia, lopetus voi jäädä auki); ei ajan, paikan ja toiminnan ykseyttä; ei pääjuoni – sivujuoni –periaatetta, vaan useita samanarvoisia toimintapunoksia; koostuu suhteellisen itsenäisistä osista; kohtaus  on keskeinen  toiminnan yksikkö; toiminta pyörii keskushenkilön ympärillä
-edellisten yhdistelmät
Suljetun draaman mallia noudattavia rakennetyyppejä:
1.   Ns. Freytagin malli (tragediaa koskeva) muodostaa näytelmän toiminnasta, rakenteesta symmetrisen kaaren. Alussa on johdanto, sitten toiminta keskittyy, minkä jälkeen seuraa toiminnan huippukohta (kliimaksi), sitten tulee tapahtumien yllättävä käännekohta (peripetia) ja lopuksi loppuratkaisu.
2.   Klassisen draaman  malli (samanlainen kuin Freytagin malli)  : a. ekspositio eli esittelyjakso,  b. konflikti eli ristiriidan ilmeneminen (syventävä osa), c.  komplikaatio eli ristiriidan kehittely, d. kriisi / kliimaksi,
      e. käänne,  f. loppuratkaisu
3.   Ola Olssonin malli (elokuvissa käytetty: alkusysäys, esittely, syventäminen, ristiriidan kärjistyminen, ratkaisu, häivytys)
4.   Kolmen näytöksen malli (viritys, kehittely, ratkaisu  - peräisin am. elokuvista)
Eeppinen rakenne noudattelee avoimen draaman mallia, kohtaukset, jaksot  tärkeitä (sopii elokuviin; esimerkkeinä eeppinen elämäntarina; eeppinen matka paikasta toiseen; eeppinen tilannekuvaus; eeppinen tapauksen tutkimus; monitasorakenne, jossa useita tarinoita samasta teemasta; episodirakenne, jossa erilliset jaksot mutta yhteinen aihe; rapsodinen rakenne, jossa yhteinen päähenkilö; vapaa assosiaatio)
Rakenteessa, toiminnassa on tärkeää se, että tapahtumisen tempo ja rytmi vaihtelevat, luovat jännitettä.
Draaman toiminta ja juoni
Näytelmän toiminta on keskitettyä ja tiivistettyä, rajoittuu muutamaan paikkaan, tapahtuu lyhyiden, paljastavien tuokioiden kuluessa. Ns. toiminnan ykseys, kolmen ykseyden  laki, on peräisin antiikin draamoista ( ajan, paikan ja toiminnan yhteys = yksi yhtenäinen tapahtumaketju, yhdessä paikassa yhden päivän aikana).
Näytelmässä katsojan pystyttävä hahmottamaan tapahtumien keskinäinen yhteys. Juoni esittää aikajärjestyksessä näytelmän kulun. Usein näytelmässä on pääjuoni ja sivujuoni / sivujuonia, jotka luovat lisäjännitettä ja tukevat juonenkehittelyn pääkaarta. Myös kohtauksissa voidaan erottaa pääjännitteet ja sivujännitteet.
Analyyttisessä draamassa  juoni kerii esille tapahtumasarjan, joka on alkanut kaukaa menneisyydestä. Tapahtumien paljastuessa pohditaan niiden merkitystä ja yhteyttä draaman nykyhetkeen. Ratkaiseva teko on  tehty jo ennen näytelmän alkamishetkeä.
Konfliktidraamassa  keskeisenä aineksena on jokin konflikti. Ks. ristiriitatyypit.
(Staattinen draamatyyppi: näytelmän ihmiset eivät toimi, vaan heille tapahtuu asioita; tilanne on staattinen, sillä ristiriidat eivät johda ”kamppailuun”: esim. absurdi draama)

Jännite
Näytelmässä on tärkeää, miten kirjoittaja pitää yllä jännitystä ja herättää katsojassa tai lukijassa odotuksia. Jännitteeseen vaikuttaa se, miten tapahtumat ja tieto anniskellaan:  milloin katsojalle kerrotaan mitäkin, missä vaiheessa näytelmän henkilöille selviää mikäkin asia, tietääkö katsoja, lukija enenmmän kuin näytelmän henkilöt.
Jännitteet, voimat ja niiden vastavoimat, ristiriidat, jotka synnyttävät toimintaa, saadaan selville miettimällä, mikä on kunkin henkilön tavoite, päämäärä, intentio ja mitkä ovat sen vastavoimia tai millaisiin ristiriitatilanteisiin henkilö joutuu pyrkiessään kohti päämääräänsä.
Hyvässä näytelmässä katsoja saatetaan jo alkuvaiheessa miettimään sitä, mihin toiminta johtaa (=keskeinen teema selviää); hänessä herätetään odotuksia ja kysymyksiä. Vastaus ei saa olla itsestäänselvyys, vaan mahdollisuuksia on oltava ainakin kaksi.
Teema / perussisältö / tarina paljastaa, mistä näytelmässä on kyse. Se löytyy tutkimalla näytelmän perusristiriitoja. Konflikti on draaman henkilöiden tai heidän ja ympäristön välinen ristiriita, jonka ratkaisuun draaman toiminta tähtää. Konflikti voi olla traaginen tai koominen, ts. katastrofiin tai onnelliseen ratkaisuun jo alun perin tähtäävä.
-Ristiriitatyypit: ristiriidat voivat olla a) kahden yksilön välisiä b) yksilön sisäisiä c) yksilön ristiriita ulkopuolisen voiman kanssa d) kahden ryhmän välinen e) ryhmä + yksilö tai voima.
Hyvä dialogi on ennalta-arvaamatonta ts. se, mitä jätetään sanomatta, on usein tärkeämpää ja merkityksellisempää kuin se, mikä sanotaan. On kyse ns. aladialogista, jossa henkilöt tarkoittavat muuta kuin mitä sanovat. Katsoja siis lukee rivien välit. Ohipuhuminen.
Henkilöt, roolit
Näytelmässä kullakin henkilöllä on oma puhetapansa, tyylinsä. Sen on istuttava hahmon suuhun.
Hahmon luonne taas käy ilmi toiminnasta, reaktioista muihin. Kukin henkilö pyrkii kohti päätavoitettaan, pyrkii kohtauksissa ns. tilannevoittoon käyttämällä jotakin taktiikkaa. Intentio on aina jollakin tavalla henkilön kannalta katsottuna positiivinen.


Näytelmän erittely ja tulkinta

OHJEITA  NÄYTELMÄN  ERITTELYYN  JA  TULKINTAAN
Erittele lukemaasi tai katsomaasi näytelmää seuraavien ohjeiden avulla. Voit käyttää ohjeiden vihjeitä muistiinpanojen tekemiseen. Muistiinpanojesi pohjalta voit sitten kirjoittaa yhtenäisen näytelmän erittelyn. Erittelyn voit kehitellä tarvittaessa esseeksi niin, että tutkit näytelmää tarkemmin joistakin tietyistä valitsemistasi näkökulmista (anna kuitenkin perusfaktat näytelmästä). Esseetä kirjoittaessasi voit soveltaa myös kirjallisuusesseen ohjeita. Otsikoi työsi.
Kirjaa ensin muistiin näytelmäkirjailijan nimi, näytelmän nimi ja julkaisuvuosi (alkukielisen teoksen), mahdollisen suomennoksen julkaisuvuosi.
Odotuksesi ja ensivaikutelmasi
Ennen näytelmän lukemista tai katsomista kirjaa ennakko-odotuksesi (esim. kirjailijan ja näytelmän nimen tai muun sinulla jo olevan tiedon perusteella, esim. teatterin esittelylehtisen). Kun olet lukenut näytelmän tai katsonut näytelmän, kirjoita siitä ensivaikutelmasi: miten odotuksesi toteutuivat, mikä näytelmässä oli mielestäsi kiinnostavaa, hyvää, huonoa, tarpeetonta, häiritsevää, vaikeasti ymmärrettävää, uskomatonta jne.?
Juoni ja tarina sekä perusristiriita ja pääsanoma
Mieti, mikä on näytelmäsi perustarina. Sen voi kertoa muutamalla virkkeellä käyttämättä henkilöitten nimiä (esim. ”Suuressa kaupungissa tapahtuu vakava ympäristökatastrofi, johon syylliseksi paljastuu kaupungin johto.”; ”Kaksi nuorta rakastuu, mutta heidän sukunsa eivät salli heidän suhdettaan.”
 Kerro lyhyesti näytelmän juoni. Se esittää aikajärjestyksessä näytelmän kulun. Siihen eivät sisälly kaikki tapahtumat, vaan siinä tulevat esiin tärkeimmät käännekohdat, joissa tapahtumien suunta selvästi muuttuu. Mitkä ovat keskeisimmät käännekohdat?  Kun kerrot juonta, erota olennainen epäolennaisesta ja hahmota syyt ja seuraukset.? Onko näytelmässä pääjuonen lisäksi sivujuonia ja jos on, niin mitä?          (kuka, mitä, missä, milloin, miksi).
Kerro näytelmän perusristiriita, jonka varaan näytelmän toiminta rakentuu. Mieti, asetetaanko näytelmän alussa jokin ongelma, joka ratkeaa näytelmän aikana tai lopussa. Mikä se on, ja miten se ratkeaa? Kuka tai mikä on ketäkin vastaan? Näytelmän pääsanoman voit löytää tutkimalla päähenkilön keskeisiä ristiriitoja ja loppuratkaisua. Yleensä näytelmästä löytyvät voimat ja niiden vastavoimat, jotka pitävät ristiriitaa käynnissä – kumpiko voittaa? Pääsanomaksi voit ajatella sen, minkä toivoisit jäävän näytelmästä katsojien mieleen. Yleensä se on jokin yksinkertainen totuus, jonka voi pukea väitelauseen muotoon. Hyvissä näytelmissä pääsanoma ei tule esille liian saarnaavasti eikä suoraan sanottuna, vaan katsojalle jää oivaltamisen ilo.
Keskeiset henkilöt
Esittele näytelmän keskeiset henkilöt taustatietoineen ja päämäärineen. Kuka on päähenkilö tai ketkä ovat päähenkilöitä, sivuhenkilöitä, taustahenkilöitä? Perustele. Löydät päähenkilön kysymällä, ketä tai keitä näytelmän keskeinen sanoma ensisijaisesti koskee. Kiinnitä erityistä huomiota näytelmän loppuratkaisuun: päähenkilön loppuratkaisu on näytelmän loppuratkaisu. Valota henkilöiden välisiä suhteita tekemällä henkilöistä ns. jännitekartta (listaamalla tai nuolikarttana tai jotenkin muuten: jännitteet, ristiriidat, tunteet). Mitä tosiasioita henkilöstä kerrotaan? Edustaako henkilö jotakin tyyppiä? Millainen moraali henkilöllä on? Millaisia ongelmia hänellä on? Missä oloissa henkilö toimii? Miten olot vaikuttavat? (nimi, sukupuoli, ikä, aviosuhde ja sen historia, koulutustaso, taloudellinen ja sosiaalinen asema jne.)
Mitä henkilölle on tapahtunut ennen näytelmän alkua? Mitä henkilö haluaa = mikä on hänen pyrkimyksensä?
Miten muut henkilöt vaikuttavat häneen? (Henkilön tavoite voi olla jokin juu, kuin miltä ensinäkemältä vaikuttaa. Mieti, kuka henkilö voi auttaa häntä pääsemään tavoitteeseensa? Kuka voi estää tai vahingoittaa häntä? Mikä on hänen syvin pelkonsa?) Mitä muita tavoitteita henkilöllä on? Mikä on näytelmän käännekohta ja miten se vaikuttaa keskeisiin henkilöihin?
Näytelmän lajityyppi ja rakenne
Mitä lajia näytelmä mielestäsi edustaa? Perustele. Edustaako se jotakin tunnistettavaa tyyliä ja aikakautta – jos, niin miten siinä näkyvät sen piirteet?
Kerro näytelmän rakenteesta (näytökset, kohtaukset, käänteet, huiput, loppuratkaisu).Rakenteen hahmottaminen helpottuu, jos annat näytöksille ja kohtauksille lyhyen otsikon, joka korostaa toimintaa. Käännekohta on kohta, jota ilman näytelmän loppuratkaisu ei olisi mahdollinen. Usein siinä asiat kääntyvät päälaelleen. Toisaalta käännekohta voi olla myös huippu, johon toiminta on koko ajan tähdännyt, mutta yllätyksellisyys liittyy siihen, kuinka ratkaisu lopulta tapahtuu. Pääkäännekohdan lisäksi voi olla pienempiä käänteitä.
Näytelmäkirjailija
halutessasi voit kertoa näytelmäkirjailijasta, hänen tuotannostaan ja hänen merkityksestään.
Näytelmä ja nykyaika
Pohdi, mitä annettavaa näytelmällä on nykyajan ihmiselle. Ovatko sen teema ja sanoma ajankohtaisia tänäänkin ja jos ovat, niin missä mielessä., Jos sinä ohjaisit juuri tämän näytelmän, mitä puolia korostaisit ja toisit esille sen sisällöstä? Kenelle suuntaisit näytelmän nyt?
Lisätehtäviä
Sosiogrammi: piirrä tarkasteltavanasi olevan näytelmän henkilön ajatusmaailmasta käsin sosiogrammi hänen henkilösuhteistaan. Merkitse henkilösi ympyränä paperin keskelle ja pienempinä ja suurempina ympyröinä näytelmän muut henkilöt hänen ympärilleen eri etäisyyksille sen mukaan, miten läheisiksi tai etäisiksi ko. henkilö kenetkin kokee. Käytä symboleita, erilaisia viivoja, nuolia, salamoita jne. kuvaamaan ihmissuhteita.
Monologi: Kerro monologina valitsemasi roolihenkilön ajatuksia (tee näkyväksi hänen ajatuksensa, jotka muuten eivät käy ilmi näytelmän repliikeistä).
Aika: Tutki, kuinka pitkää ajanjaksoa näytelmä kuvaa ja kuinka pitkä ajanjakso kuluu kunkin näytöksen välillä. Mieti, mitä kyseessä olevana aikana roolihenkilöllesi on voinut tapahtua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.